Aivohalvauksen jälkeinen spastisuus: syyt, arki ja mikä todella helpottaa oireita
Johdanto:
Jäykät sormet, kouristunut käsi, kävelyn aikana raahautuva jalka – aivohalvauksen jälkeinen spastisuus koskee noin 30–40 prosenttia kaikista potilaista ja kehittyy usein vasta viikkoja tapahtuman jälkeen. Sitä pidetään yhtenä sitkeimmistä jälkiseurauksista, ja sillä on suuri vaikutus kipuun, uneen, hoitoon ja itsenäiseen toimintaan. Mikä sen takana on – ja mikä todella auttaa?
Miksi aivohalvauksen jälkeen ilmenee spastisuutta?
Terveessä hermostossa aivot säätelevät jatkuvasti lihasjänteyttä selkäytimen laskevien hermoratojen kautta. Aivohalvauksen jälkeen nämä estävät signaalit lakkaavat toimimasta osittain tai kokonaan. Selkäytimen refleksikaaret, joita aivot normaalisti pitävät «kurissa», reagoivat nyt liioitellusti jokaiseen ärsykkeeseen – ja aiheuttavat kohonnutta, hallitsematonta lihasjännitystä.
Tuloksena lihakset ovat jatkuvasti jännittyneitä tai supistuvat äkillisesti liikkuessa. Aivohalvauksen jälkeen tyypillistä on taivutettu käsi, nyrkki puristettuna sekä se ojennettu, jäykkä jalka – niin sanottu Wernicke-Mann-kävelykuvio. Nämä kuvioinnit syntyvät, koska spastisuus vaikuttaa eri tavoin koukistajiin ja ojentajiin.
Miten spastisuus vaikuttaa arkeen?
Spastisuus on enemmän kuin pelkkä liikuntarajoite. Se aiheuttaa kipua pysyvästi lyhentyneiden lihasten ja väärin kuormittuneiden nivelten vuoksi. Se häiritsee unta yöllisten kouristusten vuoksi. Se vaikeuttaa hoitoa – pukeutuminen, pesu ja asennon säätäminen muuttuvat päivittäisiksi haasteiksi. Ja jos sitä ei hoideta, se voi johtaa pysyviin lyhenemisiin (kontraktuureihin), jotka lukitsevat käden tai jalan toimimattomaan asentoon.
Samalla spastisuudella ei ole pelkästään haittoja: jotkut potilaat hyödyntävät jalkojen lisääntynyttä jännitystä pysyäkseen vakaammin pystyssä. Spastisuuden täydellinen tukahduttaminen ei siksi ole aina tavoitteena – oikea tasapaino on ratkaisevaa.
Mikä auttaa aivohalvauksen jälkeiseen spastisuuteen?
Fysioterapia, johon kuuluu kohdennettuja venytysharjoituksia ja asentohoitoa, on kaiken spastisuuden hoidon perusta. Lääkkeitä, kuten baklofeenia tai tizanidiinia, voidaan käyttää täydentävästi, mutta niillä on sivuvaikutuksia – erityisesti väsymystä, joka vaikeuttaa kuntoutusta. Botuliinitoksiini-injektiot vaikuttavat paikallisesti ja väliaikaisesti, mutta ne sopivat hyvin yksittäisten lihasten fokaaliseen spastisuuteen.
Syvällisin ja pitkäkestoisin vaikutus näkyy neuromotorinen harjoittelu, joka vaikuttaa suoraan keskushermostoon – ja juuri tämä on GIGER® MD® -hoidon lähtökohta. Koordinoitujen koko kehon liikkeiden avulla aktivoidaan uudelleen ne estävät hermoradat, jotka ovat lakanneet toimimasta aivohalvauksen jälkeen. Aivot oppivat jälleen säätelemään selkäytimen liiallisia refleksejä – ja spastisuus lievenee.
Harjoittelun säännöllisen harjoittelun jälkeen potilaat kertovat lihasten rentoutumisesta, kivun lieventymisestä, rauhallisemmasta unesta ja käsien toiminnan tuntuvasta paranemisesta. Koska harjoittelua voidaan tehdä kotona päivittäin, saavutetaan juuri se säännöllisyys, jota pysyvien parannusten saavuttaminen edellyttää.
Johtopäätös: Aivohalvauksen jälkeinen spastisuus ei ole yksisuuntainen tie
Oikeanlaisen hoitomenetelmän avulla aivohalvauksen jälkeistä spastisuutta voidaan vähentää merkittävästi – ja siten parantaa mitattavasti elämänlaatua, itsenäisyyttä ja päivittäistä hyvinvointia. Avain ei ole yksittäisessä lääkkeessä tai satunnaisessa hoitokerrassa, vaan johdonmukaisessa, neuromotorisesti tehokkaassa harjoittelussa.
Katsokaa itse: Varaa ilmainen kokeiluhoito terapiakeskuksessamme Lommiswilissä.
Kirjoittaja: Combo AG, GIGER® MD® -terapian valmistaja ja jakelija.
Lääketieteellinen huomautus: Tämä artikkeli on tarkoitettu vain tiedoksi, eikä se korvaa lääkärin neuvoja.Viimeisin päivitys: 2026